Silent Key
Aikaisin, AM
tajunta on asemien valkoisilla väleillä.
Elän tiedostamatta,
että mikään ei jatku.
Olen epäjatkuvuuskohta.
En saa unta.
Aikaisin, AM
tajunta on asemien valkoisilla väleillä.
Elän tiedostamatta,
että mikään ei jatku.
Olen epäjatkuvuuskohta.
En saa unta.
I’m an ocean who yearns
to tattoo its skin
with Pessoa’s verse
turn it into someone else
to tear itself into a showcase,
a map of uncharted territories:
“here be dragons”
Missä kerran join kahvini ilmaiseksi,
katselen televisiosta ystävääni nukketaiteilijaa
Tiedän etten mennyt kouluun oppiakseni
pelaamaan shakkia, istuttamaan kasveja,
kunnostamaan taloani ja kutomaan
tätä verkkoa ympärillesi
Yhtye soittaa Ástor Piazzollaa,
keltapuinen pöytä kannattelee päihtyneitä
käsivarsiani, käteni tulppaania
Opin ajamaan, kirjoittamaan, tavaamaan, lukemaan, kauan ennen kuin olin kuullut lauluakaan Suzannesta, Mariannesta
tai sinusta
It was still dark when you left
the Hotel Planque lobby,
in a hurry, toilet paper torn,
the bowl unflushed
My back aching, beautiful,
sensitive and hard to grasp,
our dirty hand shadows
etched on the walls
I’m too tired to say I’m sorry,
rambling on, not thinking about negative
theologies and how the path
of least resistance will lead
straight to your door
Olen valtameri,
joka haluaa tatuoida ihonsa
Pessoan runoudella
Niin, että siitä tulee joku toinen
Haluaa repiä itsensä irti, vitriiniini
kartaksi tutkimattomista alueista:
“täällä on hirviöitä”
(Ah; muistin ja löysin tämän vuodelta 2003)
There was an exit
and boutique the word to use;
no one in the audience
willing to take me home
The rattling pills, they
help me back to the pavement
Back at our house, I decided
to finally clip off those locks
that make you imperfect,
Take off my turtleneck shirt,
hear the pillows talk, whisper and whine,
watch our streetlight moon, the bars,
our parties’ tomorrow
Oven valorailo peittää kasvosi,
vahanaamiot häviävät
porraskäytävän valonheittimiin,
siiveniskujen alle, kadonneisiin uutisiin,
kevääseen, maasiltojen taakse
Loittonevat askeleet ylittävät eritasoristeykset,
kivittävät minut sortuneiden ja vielä rakentamattomien
rakennusten tiilillä,
Saavuttavat kiihtyvän tahdin,
vaihtuvat raidevälit,
tyhjän huoneen mittasuhteet
Tyhjät viinilasit, ilman täynnä vihaa,
huutoja, tavoitellen sanoja joita ei saa
Yöni ovat täynnä
kiehuvaa vettä ja pelkoa,
että tuntisin oloni paremmaksi
Jumalan sana ylittää
kaikki ekologiset kynnysarvot
Varastetut neonkyltit
hengittävät elotonta henkiin
Jos luet tätä, uskoakseni
sinulla menee melko hyvin
