In memoriam. Dennis Hopper löysi valokuvansa, palaneet kaksoisolennot tähdeltä Hämeenkadulla, perusti baarin Eiraan – on hiljaista, asiakkaat varisseet metallipölyksi, feromoneiksi ja mullaksi.
Öisin hän muistaa kolme onnellista vuorokauttaan Kaliforniassa.
Pesen kuluneen yön iholtani,
samalla hetkellä emme tiedä
missä olemme,
mihin olemme menossa,
meillä ei ole muuta
kuin tämä ihmisen epävarmuus
Näistä olennoista tosia ovat vain ääriviivat,
suorat katseet jotka kertovat etten voi
toistaa mennyttä
Tuon varastin Bob Dylanilta,
Leonard Cohenilta varastin
naismaun, Lou Reediltä
Nicon puhelinnumeron
Ehkä hänen ja kahden portain
maalatun seinän välissä
voin vihdoin hengittää
Onkohan
Lou Reedillä
koskaan hikka?
Steve McQueen erehtyi luulemaan röyhkeyttään rohkeudeksi, merentakaista helvettiään pakotieksi. Pysähtyi. Ystävänsä tukehtuivat hiekkaan
Jähmettyneenä mainostauluun, kiireettä, kaikesta levottomuudesta huolimatta hänen oli ensin miellytettävä itseään
(En kerro teille tytöstä
Kerron teille tytöstä,
joka saapui luokseni yli betonilattian ja pölyn valtameren)
En näe hengittää mutta tunnen sinut
yli betonilattian ja pölyn valtameren
Näytät kauniilta parvekkeellani
polttamassa tupakkaa hämärässä ilmassa
josta laulut tehdään
Sotilaskaappauksessa epäonnistunut
troolari hakkaa murtajiaan vasten,
kadonneen tuen nuottaverkko
korjaa meidät minäksi
Valtamerellä uskoin ettei
minulle tapahdu mitään pahaa,
silitin perattuja suomuja nuoruudellani
Tunsin karkoitettuja sankareita,
hahmoja ruoppausjätteessä,
katkeruutta
Väliviiva on puumerkkini,
pilkku ja jos todistavat ajattelevan luonteen
Kompuroin ohi siilojen, hylätyn teurastamon,
lihavarastojen, kaupungin yksinäisen savupiipun
Missä kauniit tytöt ovat harvassa,
he opettivat minulle Yhden totuuden;
mitä on haluaminen, vastaamaton
puhelu ja murtunut sydän
En muista tästä mitään,
kaikesta mitä sain sinulta ja raahaan
edelleen arkussani, alastonta
omaisuuttani, humalaista harkintakykyä
ja kyvyttömyyttä muistaa kasvoja
Aikaisin, AM
tajunta on asemien valkoisilla väleillä.
Elän tiedostamatta,
että mikään ei jatku.
Olen epäjatkuvuuskohta.
En saa unta.
