Kerron teille tytöstä
Pesen kuluneen yön iholtani,
samalla hetkellä emme tiedä
missä olemme,
mihin olemme menossa,
meillä ei ole muuta
kuin tämä ihmisen epävarmuus
Wild Turkey Tango
eli Luonnoksia keskeneräisestä kaupungista
or Sketches from an Unfinished City by Finnish writer Lasse Rintakumpu.
Todet ja olennot #1
Näistä olennoista tosia ovat vain ääriviivat,
suorat katseet jotka kertovat etten voi
toistaa mennyttä
Tuon varastin Bob Dylanilta,
Leonard Cohenilta varastin
naismaun, Lou Reediltä
Nicon puhelinnumeron
Ehkä hänen ja kahden portain
maalatun seinän välissä
voin vihdoin hengittää
Onkohan
Lou Reedillä
koskaan hikka?
Ursa Major, Osa 2 - #6
Steve McQueen erehtyi luulemaan röyhkeyttään rohkeudeksi, merentakaista helvettiään pakotieksi. Pysähtyi. Ystävänsä tukehtuivat hiekkaan
Jähmettyneenä mainostauluun, kiireettä, kaikesta levottomuudesta huolimatta hänen oli ensin miellytettävä itseään
En kerro teille tytöstä
(En kerro teille tytöstä
Kerron teille tytöstä,
joka saapui luokseni yli betonilattian ja pölyn valtameren)
En näe hengittää mutta tunnen sinut
yli betonilattian ja pölyn valtameren
Näytät kauniilta parvekkeellani
polttamassa tupakkaa hämärässä ilmassa
josta laulut tehdään
Kolera
Sotilaskaappauksessa epäonnistunut
troolari hakkaa murtajiaan vasten,
kadonneen tuen nuottaverkko
korjaa meidät minäksi
Valtamerellä uskoin ettei
minulle tapahdu mitään pahaa,
silitin perattuja suomuja nuoruudellani
Tunsin karkoitettuja sankareita,
hahmoja ruoppausjätteessä,
katkeruutta
Väliviiva on puumerkkini,
pilkku ja jos todistavat ajattelevan luonteen
Labyrintteja #1
Kompuroin ohi siilojen, hylätyn teurastamon,
lihavarastojen, kaupungin yksinäisen savupiipun
Missä kauniit tytöt ovat harvassa,
he opettivat minulle Yhden totuuden;
mitä on haluaminen, vastaamaton
puhelu ja murtunut sydän
En muista tästä mitään,
kaikesta mitä sain sinulta ja raahaan
edelleen arkussani, alastonta
omaisuuttani, humalaista harkintakykyä
ja kyvyttömyyttä muistaa kasvoja
Silent Key
Aikaisin, AM
tajunta on asemien valkoisilla väleillä.
Elän tiedostamatta,
että mikään ei jatku.
Olen epäjatkuvuuskohta.
En saa unta.
Hiljaisia siirtoja
Missä kerran join kahvini ilmaiseksi,
katselen televisiosta ystävääni nukketaiteilijaa
Tiedän etten mennyt kouluun oppiakseni
pelaamaan shakkia, istuttamaan kasveja,
kunnostamaan taloani ja kutomaan
tätä verkkoa ympärillesi
Yhtye soittaa Ástor Piazzollaa,
keltapuinen pöytä kannattelee päihtyneitä
käsivarsiani, käteni tulppaania
Opin ajamaan, kirjoittamaan, tavaamaan, lukemaan, kauan ennen kuin olin kuullut lauluakaan Suzannesta, Mariannesta
tai sinusta
